DDD pedagoginen malli

Syväoppimiseen suuntaamisessa ovat keskiössä opetuksen suunnittelutaidot ja oppimisen tukirakenteiden muotoilu oppimisen syvenemisen tueksi sekä dialogiseen yhteisölliseen tiedonrakentamiseen valmentaminen. Ensinnäkin digitaalisen ajan tiedon saavutettavuuden osalta oppimista on suunniteltava niin, että siinä ei ole käyttöä suoraan kopioidulle ja siirretylle tiedolle. Oppimisen lähtökohtana tulee olla autenttisuus, niin yksilö- kuin ryhmäkohtaisesti huomioituna sekä tutkivan otteen tukeminen dialogisessa yhteisöllisessä tiedonrakentamisessa. Lisäksi tarvitaan itseopiskelua tukevia erilaisia oppimisen vaiheita kasvokkain tapahtuvien tilanteiden lisäksi, jotta dialoginen yhteisöllinen tiedonrakentaminen etenee syväsuuntauneemmin soveltavaan osaamiseen. Jotta syväoppimista syntyy, tarvitaan edelleen ohjausta, niin opettajajohtoista kuin vertaisoppijayhteisössä tapahtuvaa, jossa esimerkiksi kokeneempi ohjaa kokemattomampaa.(Ruhalahti, 2019.)

Väitöskirjatutkimuksen (Ruhalahti, 2019) keskeisenä tuloksena syntyi uudistettu DDD- pedagoginen malli (Dialogical, Digital and Deep learning). Malli perustuu oppimisen teorioihin, aiemmin kehitettyyn DIANA-malliin (Aarnio & Enqvist, 2002; 2016) sekä aiempiin tutkimuksiin autenttisesta ja dialogisesta yhteisöllisestä tiedonrakentamisesta.

Mallin mukainen monimuoto-opetuksen oppimisprosessi tukee opiskelijan työskentelyä lähikehityksen (ZPD) eri tasoilla (ADL= aktuaalinen, PDL= potentiaalinen) ja erityisesti siinä korostuvat itseopiskeluvaiheiden kohdat oppimiseen valmentaen ja toisaalta prosessin loppuvaiheessa osaamisen ja opitun tiedon sisäistämiseen. Näissä vaiheissa toimitaan digitaalisissa ympäristöissä. Tutkimuksien pohjalta nämä ovat niitä tärkeitä oppimisprosessin kohtia, joilla edetään kohti syväoppimista. Prosessin toisessa vaiheessa dialogiseen tiedonrakentamiseen valmennetaan tietoisemmin opiskelijoita dialogisin menetelmin (Aarnio 2012). Seuraavassa vaiheessa autenttisista lähtökohdista (yksilö/yhteisö) johdetaan oppijayhteisön yhteiset tavoitteet oppimiselle ja tässä tukena toimivat opintojakson osaamistavoitteista johdetut avoimet kysymykset. Tärkeänä perustana ovat kunkin opiskelijan aiempi osaaminen ja ymmärrys eli autenttisuus luo pohjaa osaamisperustaisuudelle niin yksilö kuin ryhmätasolla. Oppimisprosessin tukeminen ohjauksen keinoin (scaffolding) ovat edelleen keskeistä, sekä osaamisen kehittämisen kannalta ne ohjauksen kriittiset pisteet.

Prosessin aikana oppijayhteisö rakentaa dialogisesti työskennellen artefakteja sekä kehittää osaamista syväoppimisen suunnassa autenttisista lähtökohdista. Tämä vaihe on tärkeä oppimisen omistajuuden ja sitoutumisen kannalta. Näin oppimisesta tulee yhteistä ja jaettua. Työskentelyä tapahtuu siis yksin ja yhdessä, tietoisesti valituissa kohdissa ja opiskelijoille mieluisissa digitaalisissa ympäristöissä.